Lisäksi liityin ehkä kulttiin.
Matematiikkaa on minulla kaksi luentoa viikossa, ja niistä toinen on minulle aikataulullisesti vaikea. Mainitsinkin jo edellisessä kirjoituksessa, että etäyhteydet ovat kursseilla hyvät, ja testasin nyt luennon katsomista netistä. Matikankurssin luennot siis nauhoitetaan, ja niitä voi seurata live-streamina ja myöhemmin tallenteena.
Kotonamme ei ole näköradiota, mutta valkokangas meillä on, joten panin tiistai-iltana matikanluennon olkkarin seinälle testatakseni, miten systeemi toimii. Olin ja olen erittäin tyytyväinen järjestelyyn seuraavista syistä:
- Kelausmahdollisuus: jos keskittymiseni herpaantui, pystyin kuuntelemaan kohdan uudestaan, ja toisaalta skippaamaan luentoihin väistämättä kuuluvat tauot ja löperöt kohdat.
- Nopeutusmahdollisuus: asiat, jotka ovat selkeitä, voi kuunnella läpi 1,5-kertaisella nopeudella. Vaikeitakaan asioita ei kuitenkaan kannata kuunnella hitaammin kuin perusnopeudella, koska se äänimaailma on ihan sfääreistä.
- Jumppamahdollisuus: Luennon aikana pyörittelin vyötärön kaventumiseen vaadittavat 13 minuuttia hulavannetta ja venyttelin. Liikunta tehostaa aivoverenkiertoa, rakentaa uusia hermoyhteyksiä ja edistää tehokkaasti oppimista, tutkija Minna Huotilainen kertoo stream-luennollaan.
- Pyykkäysmahdollisuus: Vahdin pyykkikonetta ja ripustin loppuluennosta pyykit.
- Erakkomahdollisuus: Kun luennolla kehotettiin sanomaan käsipäivää vieruskaverille, kotona saattoi kelata luentoa.
Oikeasti kyllä tuo sosiaalisuuden puuttuminen on miinus paljon enemmän kuin plus, koska kurssilla harjoitellaan myös puhumaan matematiikasta eli selittämään ajatuksia täsmällisesti, rakentavasti ja oikeilla termeillä. Rakentava osaan puheissani olla, mutta matemaattisesti selvä en, eivätkä puhumisharjoitukset suju yksin kotona. Samoin ryhmäpohdinnat pohdiskelin kotona keskenäni kynän ja paperin kanssa, en porukassa. Siksipä aion kyllä vakaasti käydä ainakin kerran viikossa yhä paikan päällä.
Siitä huolimatta stream-tallenne pääsee heittämällä minun hyvät asiat yliopistolla -listalleni.
+ olen mahdollisesti liittynyt kulttiin
Tietokantakurssilta opin, että meillä tietojenkäsittelijöillä (!) on oma ajanlasku.
Sen nimi on Unix-aika, ja sen katsotaan alkaneen 1.1.1970 kello 00:00:00. Aikaa lasketaan tyypillisimmin sekunneissa tai millisekunneissa.
Esimerkiksi minä olen syntynyt suurin piirtein 696986340 Unix-aikaa (syntymäaikaa ei kirjata sekunnin tarkuudella, joten tämä on arvio). Tarkista oma lukemasi täältä!
Meillä Unix-aikalaisilla on myös oma maailmanloppumme: koska aika tallennetaan perinteisesti määräkokoiseen 32-bittiseen muistipaikkaan, jossain vaiheessa paikka täyttyy, kun sekunteja mittaava kokonaisluku kasvaa liian suureksi. Ajanlaskun muistipaikan rajat tulevat vastaan 19. tammikuuta 2038 kello 03:14:07. Ennen tätä Unix-aikaa käyttävien on saatava yleistymään 64-bittiset muistipaikat ja niitä tukevat järjestelmät, tai muuten…
Toisaalta, jos (kun) tässä onnistutaan ja isommat muistipaikat saadaan käyttöön, ongelma ei toki katoa mihinkään mutta siirtyy kätevästi tulevien sukupolvien ratkaistavaksi, miljardien vuosien päähän.