sekä ilo ja yllättyminen, kun ajattelin tietokantatehtävässä tavalla, jolla en ole koskaan ennen ajatellut.
Tietojenkäsittelytieteessä minua, vanhaa humanistia, on ihmetyttänyt etenkin oppiaineen laajuus. Olen taivastellut tietojenkäsittelytieteen osaston (ent. laitos, ent. ent. osasto) kokoa suurin sanoin ja yhtenä päivänä aloin sitten epäillä itseäni. Halusin tarkistaa, olenko juksannut ihmisiä kertomalla, että osastolla on 29 professoria – luku oli tarttunut päähäni jostakin avaustapahtumasta.
Löysin internetsivun, jolla on lueteltu kaikki osaston professorit.
Professorimäärä piti paikkansa (luku on ”lähes 30”), mutta tuon sivun löytämisen jälkeen siitä tuli sivuseikka. Siellä on nimittäin lueteltu myös professorien erikoisalat. Tässä kauneimpia:
- läsnä-äly
- ihmisen ja tietokoneen välinen vuorovaikutus
- laskennallinen moraali
- ohjelmoitava maailma
- laskennallinen luovuus
- elämäntieteiden informatiikka
Katsokaa nyt niitä! Kuinka kertakaikkisen upeita käsitteitä, ja nuo ovat jonkun ammatteja! Minäkin haluan ajatella tällaisia asioita työkseni. public void setLifeGoal(goal laskennallinen_moraali).
Oivallus
Tosiaan, teen parhaillani tietokantakurssin harjoitustyötä, jossa pitää luoda tietokantarakenne kuvitteelliselle vakuutusyhtiölle, joka tahtoo digitalisaation.
Ja tänään sateisena lauantai-iltapäivänä pyykkejä ripustaessani minuun iski totuus kuin salama Matiaksenlinnaan. Ymmärsin yhtäkkiä, miten haluan käsitellä asiakaskohtaiset riskit tietokannassani! En todellakaan tiennyt, että osaan ajatella tällaisia samalla, kun etsin pareja viidenkymmenen keskenään vähäsen erilaisen mustan sukan joukosta.
Pikku juttu, saatatte kuvitella, mutta ei se ole! Se on iso juttu. Olen nimittäin edelleen koko ajan vähän epävarma siitä, olenko yhtään oikeassa paikassa ja voinko tajuta näitä asioita todella. Hiljalleen huomaan kyllä, että ihan hyvin menee ja pysyn kelkassa mukavasti. Silti vielä toistaiseksi onnistumisen kokemukset tekevät gutaa ympäristöä hitaammin muuttuvalle identiteetilleni.
Tästä oivalluksesta innostuneena uppouduin sitten tehtävään aika syvälle. Lähdin suunnittelemaan yhä tarkempia optimointeja ja pohtimaan sitä, miten hinnoittelusta voitaisiin tehdä dynaamista ja automaattisesti päivittyvää missäkin kohdassa. Tehtävänannossa ei käsketty ajatella saati määritellä myöskään vakuutusvirkailijan roolia, mutta sitä minä totta vie olin lähdössä tekemään. Ja jos tilaa olisi riittänyt, olisin upoksissani ollut myös lisäämässä riskien toteutumisen asiakaskohtaisen todennäköisyyden hinnoittelun perusteeksi – nyt äkkiä sitä moraalia tänne.
Pitää kuitenkin hillitä itseni hyvesyiden lisäksi käytännön syistä. Tälle työlle on kaukonäköisesti asetettu aika tiivis maksimimitta.