Harhapolku: valaistunko Elements of AI:n myötä?

Tartun tosiasioihin: minulla ei ole kovin hyvää käsitystä siitä, mitä tekoäly on, vaikka kaikki puhuvat siitä.

Tiedän, että tekoälystä ja koneiden opettamisesta ja neuroverkoista puhutaan, kun data-ammattilaisten käskyt nousevat metatasoille ja kone hoitaa rutiinit. Tiedän, että tekoäly liittyy kaikkeen tulevaisuuteen, kun kone oppii valtavista tilastoista ymmärtämään ihmistä joissain suhteissa paremmin kuin ihminen. Töissäkin kaikki puhuvat siitä. Minä pidän tekoälyä tällä hetkellä lähinnä tilastotieteiden synonyymina, ja se ei varmaan pidä paikkaansa.

Pitäisikö minun oikeasti tietää, mistä on kyse?

Varmaan pitäisi. Minua on jo jonkin aikaa kiinnostellut yliopiston tuottama Elements of AI -kurssi, joka on kerännyt hirveästi mediahypeä, koska siinä yhdistyy trendisanoja: koulutuksen tulevaisuus, omaehtoinen, elinikäinen oppiminen ja superkuuma tekoäly! (Tämä ei ole maksettu mainos.) Hype on minusta vähän jopa yllättävää, koska kurssi on paljon suppeampi kuin vaikka Helsingin yliopiston Java-MOOC (2 op vs 10 op), joka on kuitenkin jo vuosia ollut avoimena verkossa. MOOCin itsenäisesti tehneiden kukitusta ei kuitenkaan ole kai nostettu hesarin paraatipaikalle.

Mutta koska kurssi on lyhyt, päätin, että voin tehdä harharetken ja kokeilla sitä.

Ensimmäinen jakso ja tekoälyn olemus

Tein kokeeksi kurssin ensimmäisen, neljän oppitunnin jakson. Se oli mielenkiintoinen: siinä määriteltiin tekoälyä eri tavoin tieteenaloista ja filosofiasta käsin. Ensimmäisessä jaksossa muun muassa arvioitiin määritelmiä:

• ”cool things that computers can’t do”
• machines imitating intelligent human behavior
• autonomous and adaptive systems

Näitä piti arvioida ja lopuksi muodostaa oma määritelmä. Laitan oman vastaukseni tähän, koska minusta se on aika hyvä töiden jälkeen nuutuneena nopeasti kirjoitetuksi!

Muistutan tässä välissä, että olen filosofian maisteri.

Hyvä on!

Kurssi on helposti lähestyttävä jo graafiselta ilmeeltään. Helsingin yliopiston Java-MOOCiin verrattuna aloittaminen on paljon kevyempää: ohjelmistoja ei tarvitse ladata, vaan kurssi toimii selaimen yli.

Erityisesti pidän siitä, että kurssi toimii mobiilissa yhtä hyvin kuin desktopilla. Tätä voi tehdä bussissa. Kurssi on sopivan pienissä osissa, ja yhden bussimatkan aikana voi hyvinkin ehtiä pureskella yhden palasen.

Ensimmäisen jakson perusteella suosittelen kyllä opintojaksoa. Siihen nähden, miten hankalaa asiaa se käsittelee, se on helppotajuinen. Se on myös sopivasti jäsennelty. Käyttäjän testaaminen on sopivan haastavaa: vastaukset voi lähettää vain kerran, eikä kaikki mene oikein maalaisjärjellä, vaan hieman on pakko miettiäkin.

Kyllä vähän säikähdin kuitenkin, kun en heti tajunnut, että tästä saa myös jonkun arvosanan. Kyllä pitää heti kertoa selvästi ja suorasanaisesti kunnianhimoisille, jos tekemistä aiotaan jotenkin arvostella! Onneksi en ehtinyt lyödä ihan lekkeriksi noita testejä.

Kerron, kun olen kurssitettu tekoälykkö! Jos jollain on tarkemmin kokemusta tästä kokonaisuudesta, kuulen mieluusti vaikka kommenteissa.

Jälkikirjoitus

Sain lukijapalautteen, jonka mukaan MOOC onkin kurssimuodon eikä vain Helsingin yliopiston Java-MOOCin nimi! Olen viitannut sillä tähän mennessä siihen Java-MOOCiin, joka on ollut ainoa jota olen tehnyt. Kiitos, palautteenantaja nimimerkki Suuri muinainen digi muia! Jatkossa olen täsmällisempi. Tämän tekstin jo korjasin.

Jälkikirjoitus kirjoitettu klo 20.15.

Jälkikirjoitus 2

Kyllä vähän valaistuin: olin ensimmäinen suomenkielisen kurssin läpäissyt. Todisteet täällä.