Alitajuntani on parempi kuin tavallinen tajuntani. Viime yönä näin UNEN, joka kertoi, missä harjoitustehtäväni virhe on. Ja tämä juttu on muuten tosi.
Nyt on ollut blogin puolella hiljaista, kun ensimmäinen opiskelujakso on tiivistynyt, ja jokaviikkoinen koulupäiväni on kulunut bloggaamisen sijaan seuraavien teemojen parissa:
- Joukko-oppitodistukset ja matemaattinen induktio. On sillä matikankurssilla muutakin sisältöä, mutta nämä on ehdottomasti vaikeimmat, joten aika kuluu lähinnä näihin.
- Tietokantakurssin ohjelmointiharkkatyö.
Matikankurssista vain lämmin kiitos ohjaajille, jotka ovat siis akateemisesti vanhempia opiskelijoita palkkatyössä ohjaamassa ja auttamassa siellä kolmannen kerroksen sallitulla ja suositellulla käytävällä. He auttavat myös ilta-aikaan pikaviestipalvelu Telegramissa. Ja lykky onkin, että auttavat!
Olin saanut esimerkiksi aivoni ihan solmuun tehtävässä. En vaan saanut itseäni napsautettua oikeaan asentoon edes parina ensimmäistä yritystä seuranneena päivänä. Kun kysyin aiheessa sitten Telegramissa (koska ei ollut torstai, koulupäiväni), sain henkilökohtaista johdatusta niinkin kauan kuin tunnin verran. Ensin minua yritettiin hienovaraisesti ohjata aiheeseen, mutta koska se ei auttanut kun olin oikeasti väliaikaisesti palikoitunut, sain sen tunnin kuluttua säälipisteitä ja helppoa apua ja pääsin eteenpäin 😀
Kiitos siis kärsivällisyydestänne, ohjaajat.
Tietokantojen harjoitustyö
aiheuttaa sekin harmaita hiuksia (mikä ei sinänsä ole uutta, minähän harmaannun pikavauhtia näin 27 vuoden kypsässä iässä, etenkin jakauksen kohdalta).
Harjoitustyössäni oli pari päivää paha ja hankalasti löydettävä virhe. Kokonaisuudessa minulla on palttiarallaa 15 tiedostoa, jossa virhe olisi voinut olla melkein missä vaan, joten olin varannut tänään koko päivän työni debuggaukselle. Mutta viime yönä minä oikeasti näin UNTA virheestä: siitä, missä se on, ja siitä, kuinka korjata se. Aamulla kun menin yliopistolla vakiomunaani (siellä on ihanat munatuolit kirjastossa: ne blokkaavat ääntä ja ovat rauhoittavan sinisiä ja vihreitä sisältä) ja avasin tiedostot, katsoin uneni vinkkaaman kohdan.
Ja siellä se oli!
Ihan tosissaan, siellä se oli juuri siellä ja suurin piirtein juuri sellaisena kuin unenpöpperössä muistan ajatelleeni. Hankaluus oli erään taulun id-arvojen generoinnissa. Uskomatonta. Muistakaa nukkua. (Opin muuten vastikään, että Sandmanista tulee sarja. Vau.)
Hyvä että selvisin tuosta vähällä, sillä ylipäätään
harjoitustyö on varsin laaja.
Olen aloittanut työn makustelun yli viikko sitten ja konkreettisen tekemisenkin viime perjantaina, ja luulen, etten kuitenkaan saa sitä ihan valmiiksi ensi tiistaihin mennessä. Työssä pitää osata ohjelmoida Javalla hyvin ja SQL:llä myös hyvin. Tässä on se hyvä puoli, että voi kuitenkin vähän valita, kummalla asioita tekee.
Java on siinä mielessä minusta kivempi kuin SQL, että Javasta on netissä enemmän hyviä tyhmiä kysymyksiä. Minun piti siis aluksi tarkistella jotain peruskikkoja, kun tein ne ohjelmoinnin perusteet ja jatkokurssin alkuvuonna, minkä jälkeen olen unohtanut paljon.
Eräs rohkaiseva google-haku oli tämä:
SQL-tenkkapoot pitää osata googlata aikuisemmin, ja se on vaikeaa.
Tietokantakurssi loppuu pian. Tämän tuskaisen karsean harkkatyön lisäksi jäljellä on vielä verkkotentti ja yhdet viikkotehtävät.
Sen jälkeen alkaakin Johdatus tietojenkäsittelytieteeseen etäkurssina, lähinnä kai reflektointiesseitä, sekä Tietokoneen toiminta, jossa pitää käydä paikan päällä toisinaan. Se on se, missä odotan valaistuvani: haluan ymmärtää, miten koodista tulee elektroniikkaa. Odotan siis jotain Assembly-kamaa, ja innolla odotankin.