Olin harjoitellut Javaa vasta viikon verran, kun karkasinkin kesken kaiken ulkomaille. Rentouduin niin tehokkaasti, että unohdin ison osan oppimaani.
Palasin lomalta tietokoneen ääreen. Olin toki opiskellut koodausta kirjoista, kuten kerroin, ja käsitykseni Javasta kokonaisuutena oli kehittynyt loman aikana. MOOC-kurssilla käytössä olleet käytännön komennot eivät kuitenkaan enää palautuneet aktiivisesti mieleen.
Olin siis aluksi ihan pihalla. En muistanut alkuun edes sitä, miten koodausympäristöä käytetään. En muistanut yhtään, mihin olin jäänyt. Pahinta oli, että kun olin selvittänyt nämä asiat, en muistanut yhtään, mitä koodiin olisi pitänyt kirjoittaa. Printtauksen pikakomennon keksin hetken hätäiltyäni, mutta sillä ei edessä olevaa tehtävää ratkaistu.
Onneksi minulla on tämä blogi. Tuli sopivasti painetta selvittää homma. Kynnys ”alkaa opettelu kokonaan ihan alusta kun en osaa enää yhtään mitään” tuntui nimittäin tosi korkealta.
Ei auttanut muu kuin kahlata materiaalia läpi
Olin suorittanut kurssilta parin viikon tehtävät. Osan muistin hyvin, osaa en ollenkaan. Vilkaisin molemmat kurssipäivät nopeasti läpi, mutta en kyllä yhtään jaksanut lukea kaikkea läpi kunnolla, koska turha kertaus tuntui tosi turhalta. En ole yleensä sitä tyyppiä, joka skippaa ohjeet jos arvelee ehkä mahdollisesti osaavansa jo ite, mutta tällaisenkin piirteen itsestäni nyt löysin.
Onneksi kurssilla on erinomainen viikkokohtainen tehtäväluettelo, joka toimii vähän kuin sisällys. Sitä kautta löysin melko nopeasti ensimmäistä tehtävääni vastaavat aiemmat, helpommat harjoitukset, siis täsmäratkaisut käsillä olevaan tehtävään. Tyylittömästi muistelin komentoja kopioimalla aiempaa itseäni. Mutta ei se ole moraalitonta, olen siis joskus muistanut nämä!
Sama toistui seuraavissa tehtävissä. Jouduin katsomaan täsmäratkaisuja aiemmalta itseltäni, kun en muistanut mistään mitään. En esimerkiksi muistanut, miten Javassa sanotaan ”ja”. Pythonissa sanotaan ”ja” muistaakseni sanomalla ”and”, mutta nyt piti ensin muistaa, että kyseessä on looginen operaatio, että edes löysin sen sisällysluettelosta. Ja ennen lomaani ehdin jo kurssin aikana sanoa ”ja” Javaksi aika monta kertaa.
”Ja” on Javaksi muuten &&.
Muutin hieman opiskelurutiiniani
Lomanaikainen tarinan opetus oli seuraava:
Ei kannata pitää pitkiä taukoja ennen kuin koodausrutiinia on muodostunut edes vähän.
Tämä vaikutti jo vähän siihen, kuinka käyn kurssia läpi. Kurssi on nimittäin rakennettu niin, että monet tehtävät pohjautuvat ihan kokonaan edelliseen (samalla opetellaan koodin vaiheittaista rakentamista ja vaiheiden hahmottamista). Olen tähän saakka vähän laistanut ja välillä vaan copypastettanut hyväksi havaitsemaani koodia seuraavan pohjaksi, vaikka alussa sitä ei suositeltu.
Olisi pitänyt kuunnella opettajia.
Nyt loman jälkeen olen tunnollisemmin naputtanut koodin kasaan joka kerta alusta asti, kun pätkät nyt joka tapauksessa ovat tosi lyhyitä. Ellei muuta, tuleepahan ainakin vahvistettua perusjuttuja ja sitä koodausrutiinia.