Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni. Käpistelyn orientaatioviikko haastaa 27-vuotiaan humanistin minuuden, mutta olen myös käsittämättömän innoissani kursseista.
Tänään tiistaina näin siis tulevia kanssafuksejani, professoreja ja paikkoja. Innostus on kova, mutta juku, kun en tiedä olenko nyt enemmän vai vähemmän sekaisin kaikesta.
Tämä kaikki luonnontieteen tulva ja tulevien opiskelutovereiden näkeminen ovat ihan vakavissaan johtaneet reflektointiin ja oman identiteetin pohtimiseen. Just sellaista, mitä humanisti ajattelee joutuessaan vieraisiin paikkoihin.
Ensinnäkin edellisen yön ja tämän koko iltapäivän olen pohtinut, mitähän ne minusta ajattelevat: pitävätkö ne minua ihan nolona tai jopa menetettynä tapauksena (toivottavasti ei). N00bina sen sijaan sopii ja pitääkin pitää, se kertoo vain kanssafuksien arvostelukyvystä. Nimittäin:
Minä olen vähän hukassa
Esimerkiksi saan ensi viikolla käyttööni fuksiläppärin, jossa ei ole Windowsia, vaan Cubbli. Toivottavasti ei haittaa, etten tiedä, mikä on Cubbli. Sisälläni kuitenkin kuplii aavistus, että en turhaan opetellut keväämmällä sitä komentorivin käyttöä…
Satuin olemaan fuksiryhmäni ainoa nainen paikalla, ja lisäksi jos en vanhin, niin ainakin toiseksi ikääntynein. Huomasin tällaiset asiat yllättävän paljon – lopulta tosi harvoin olen oikeasti ollut ympäristöissä, joissa olen ainoa nainen suuressa ryhmässä. Kai se johtuu siitä, että tuolla paikan päällä olen epävarma juuri näistä jutuista. Kukaan ei tietenkään sanonut mitään vaan kaikki olivat tosi mukavia, mutta minkäs teet, kun uusi tilanne pelottaa niin pirusti. Jossain se väkisinkin näkyy.
Tänään ei vielä päästy opinnoissa asiaan, mutta ensi viikolla jo päästään, ja sitten voikin keskittyä siihen.
Siis asiaan.
Karkasin vähän kesken päivää töiden takia, ja muut jäivät mm. pohtimaan kurssivalintoja. Minä olin jo valintani tehnyt (sama Weboodi se täälläkin on käytössä), joten ei haitannut poistua kesken. Olin kalenteria tehdessäni kuitenkin vain katsellut jotain geneeristä opintopolkua ja lukenut kuvauksia netistä, joten tänään oli erityisjännää kuulla, mitä kursseilla oikeastaan on luvassa.
Tänä syksynä olen varannut ohjelmaani tällaiset kurssit:
- Johdatus yliopistomatematiikkaan
- Johdatus tietojenkäsittelytieteeseen
- Tietokantojen perusteet
- Tietokoneen toiminta
Ja lisäksi erinäinen määrä kaikenlaista sälää sieltä täältä. Saan myös jonkin verran hyväksilukuja, ja ne MOOCit ovat tämän syksyn kursseja, eli tällä vauhdilla olen paremmin kuin hyvin tahdissa.
Ja ai että, nuo kaikki kuulostavat mielenkiintoisilta! Ja tämä ei ole vitsi sitten.
Erityisen kiinnostava on Tietokoneen toiminta, joka on myöhemmin syksyllä. Se on ollut minun toistuva bilekeskustelunavaukseni, että selittäkää mulle, miten tietokone toimii, ja filosofisella tasolla yksi syy miksi ehkä ylipäätään kiinnostuin koko koodailusta. Kukana ei ole saanut väännettyä sitä vielä niin rautalangasta, että minä ymmärtäisin. Odotan siis, että lokakuussa valaistun sillä tavalla.
Olen kuitenkin ennakkoon valmistautunut näihin tuleviin haasteisiin.
Olen nimittäin laskenut pitkää matikkaa nyt kesän aikana uudestaan läpi, kuten lupasin aiemmassa postauksessa. Olen kerrannut tähän mennessä 7,5 kurssia. Se on epäilemättä tosi hyvä, koska jo orientaatioviikon ekalla luennolla vinkattiin, että muistutelkaas päihinne se raja-arvon määritelmä. Pitkän matikan omatoimisesta kertauksesta on yksi tärkeä huomio:
- Se on heti kivempaa, kun ei ole pakko. Vähän samalla tavalla kivaa kuin ristikoiden ratkominen, paitsi että jos matematiikassa mielii rahapalkinnoille, pitää olla parempi kuin ristikoissa pitää olla. Toisella kierroksella, jolloin tutkintokaan ei aiheuta paineita, voi ottaa ns. ”löysin rantein”. Suurimman osan ajasta se on aika palkitsevaa saada niitä kertaustehtäviä oikein.
Eräs huijauskoodi minulla on matikassa kyllä ollut: omasta kotimatematiikanopettajasta on hyötyä. Kun minä olen solminut sievennykseni johonkin auttamattomaan solmuun, puolisoni on minua kohtaan lempeämpi kuin minä.
Ja koska pakotan hänet lukemaan tämän tekstin kumminkin, tämä menee perille: Julkinen kiitos puolisolleni lempeästä ohjauksesta typerien tehtävien kanssa!
Lopussa kiitos seisoo!
(Ps. Yleensä en kreditoi tämän blogin artikkelikuvia, kun ne ovat vapailla lisensseillä. Mutta tuo kuva on niin hieno! Se Kennedyn avaruusasemalta, NASAn kuva, jota he jakelevat Unsplashissa. En tiennyt, että NASA jakelee kuviaan tällä tavalla.)