Välillä koodaaminen on vaikeaa ja nyrpii

Nuolaisin ennen kuin tipahtaa sanoessani, että Python-kurssista on rippeet jäljellä. Ei muuten pitänyt paikkaansa. Olen vaikeuksissa ja nyrpii. Tein itselleni selviytymisohjelman nyrvinnän ylittämiseksi.

Pari kertaa minulta on kysytty, onko koodaaminen todella niin mukavaa kuin blogini perusteella annan ymmärtää. Olen vastannut, että kyllä se palkitsee ihan itsessään. Ja yleensä palkitseekin, ihan oikeasti. Mutta kyllä se välillä myös nyrpii! Esimerkiksi kun Codeacademyn tehtävät vaikeutuivat loppua kohti aika paljon: liian johdattelevista kysymyksistä luovuttiin näköjään ihan yhtäkkiä, ja n00b-parka heitettiin itsekseen suoraan uimaan syvään päähän ja selviytymään karikoista.

Esimerkiksi nyrpii, että:

En muista toimintojen nimiä ja mitä ne tekevät!

Ensin opeteltiin hirveä kasa erilaisia toimintoja, ja niitä alettiin kerrata kurssilla minusta liian myöhään. Kertauksen alussa piti pahimmillaan tarkistaa jokainen funktio ja operaattori erikseen, ja haen tietoa Googlesta, koska navigointi Codeacademyn kurssilla ei ole helppoa (oppitunnit on nimetty selkeiden ”Lisää arvo listaan” -tyyppisen nimien sijaan jotenkin ”Mitä mukaan lomalle?”). Osa Googlesta löytyneistä vaihtoehdoista, yleensä ne helpoimmat, eivät sitten jostain pedagogisesta syystä sovi Codeacademylle, ja vastauksen kurkkaaminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi kun en vaan muista tai hahmota mitä halutaan.

Tähän saa tuhrattua uskomattoman paljon aikaa ja tuntuu, etten loppukurssista etene ollenkaan vauhdilla. Mistä päästäänkin seuraavaan nyrvinnän aiheeseen:

En ole tässä luonnonlahjakkuus! Mitä jos en pysty tähän? Mitä jos olen tässä huono ikuisesti?

”Ohjelmointiajattelu” ei ollut minulle aluksi yhtään mitenkään luontevaa, ja vaikka huomaan että nyt se on paljon luontevampaa kun aluksi, silti usein olettelen turhia ja määrittelen epäselvästi. Ja sitten olen varma, että minussa on joku perustavanlaatuinen vika, kun en osaa olla koodille tarpeeksi yksiselitteinen koneen vaatimalla kielellä. Mitä jos koodarius vaatii sittenkin matemaattisia yliopisto-opintoja tai säännöllistä roiskeläppäpizzaa tai vuosien aktiivisen tietokonepelihistorian?

Jos joku oppilas pohtisi tällaisia asioita, homma olisi selvä ja voisin varmasti sanoa, että se kuuluu asiaan: totta kai voi oppia ja totta kai siihen menee aikaa ja vaivaa jos ei aluksi yhtään osaa. Mutta kun tämä koskee MINUA ja kun yritän taputella itseäni olkapäähän ja vakuuttaa itseäni, tämä on yhtäkkiä hirveän vaikea uskoa. Ihan oikeasti.

Mistä päästäänkin seuraavaan nyrvinnän aiheeseen:

Koodaaminen on aika yksinäistä puuhaa!

Koodatessa vastaan tietysti aika pitkälle itse sekä virheistäni (koodini ei toimi) että onnistumisistani (löysin ratkaisun ja se toimii sittenkin!). Minulle olisi silti hirveän luontevaa pohtia virheitäni ryhmässä ja kehitellä ratkaisua, kaikkein mieluiten niin, että joku asiantuntija osaisi selittää homman omin sanoin. Siksi tykkäsin niistä Clever Programmerin videoista: niissä tehtiin juuri niin.

Kaipaisin välillä aivoriihitiimiä ympärilleni: Codeacademyssa on toki foorumi, jossa voi kysellä, mutta kun en minä kehtaa laittaa omaa koodiani sinne näkyviin! Ajattelen jotenkin hölmösti että kaikki kysyjätkin ovat niin paljon parempia ja paremmin sisällä jossain salaisessa koodiversumissa kuin minä. Foorumista on siis lähinnä apua, jos joku muu on jo kehdannut kysyä minua mietityttävää asiaa. Usein on kehdannut.

Mutta! Kaikesta huolimatta:

En halua että nyrvintä tulee nyt koodaamiseni tielle.

Haluan edelleen oppia koodaamaan. Tein tässä pahimman nyrtsäilyn hetkellä itselleni neljän kohdan mantran, jolla yritän päästä nyrvinnästä yli:

  1. Yritän muistaa, että ounastelin jo hommaan ryhtyessäsi, ettei koodaaminen ole koko ajan helppoa ja näppärää! Minä siis ennakoin tilanteen aiemmin.
  2. Yritän muistaa, ettei haittaa, jos ei heti tajua kaikkea. Ihan aluksikin vaan tein työtä käskettyä ja nyt jo ymmärrän hyvin, mitä silloin tuli tehtyä! Kyllä se sama tapahtuu näille monimutkaisemmillekin jutuille, tapahtuuhan?
  3. Jos pariin viikkoon ei ole kirkastunut, pyydän aktiivisemmin apua. Niin että olkaa varuillanne, ICT-taitoiset tuttavani.
  4. Jos jouluun mennessä en ole vieläkään tajunnut, vaikka olen koodannut säännöllisesti ja kysynyt apua, saan harkita vakavissani hanskojen lyömistä tiskiin ja pyyhkeen heittämistä kehään, koska tämä on vain harrastus. Mutta vain harkita, ja vasta jouluna 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.